Heinäkuun komea lopetus

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin kaikenlaisia tapahtumia ympäri Suomea. Porissa oli sekä Kalevan kisat että Porisphere. Kuninkuusraveja ravattiin Joensuussa ja Neste Oil rallia ajettiin Jyväskylän lähiseudun sorateillä samoihin aikoihin, mutta meidän perhekunnan matka suuntasi Tampereelle Ratinan stadionille. Paikalla esiintyi maamme metallimusiikin parhaimmistoa; Sonata Arctica, Children of Bodom ja Nightwish. Täytynee tunnustaa, että en itse ole kyseisten bändien älytön fani, mutta uteliaisuudesta oli lähdettävä katsomaan pitääkö hehkutus Nightwishin nykyisten livevetojen kovuudesta paikkansa. Paikalla oli mukavat 23000 katsojaa joten yksinäinen fiilis ei päässyt hiipimään puseroon.

Sonata Arctica ja CoB lämmittivät yleisön hyvään kuosiin viileässä kesäillassa ja noin 21.00 aloitti Nightwish soittonsa. Paljon tuttuja, hienoja biisejä kuultiin ja täytyypä sanoa, etten ole koskaan nähnyt niin hienoa mikä lie jättiscreenisysteemiä, joka bändillä oli lavalla. Valoshow oli upea kaikkine pyroineen ja kaiken kruunasi keikan lopulla nähty ilotulitus. Harvoin sitä selvinpäin vaikuttuu mistään näin vahvasti (päihtyneenä kun on jo muutenkin liikuttuneessa mielentilassa :)
Yksittäisistä kappaleista kosketti Hietalan Marcon esittämä The Islander, melkein roska silmässä sitä kuuntelin ja katselin. Eikä syyttä ole Nightwishin uutta laulajaa Floor Jansenia kehuttu. Siinä on todellinen metalliyhtyeen keulakuva, ääni kantaa ja ropeli heilui useampaan otteeseen komeasti. Kaiken kaikkiaan SUURI bändi, jolla on vielä SUURI tulevaisuus edessään!! Olen vaikuttunut:)

Eipä pöllömpää...

 

Pienen pieni pöllönpää

hämmästelee elämää

metsänpeiton vihreää

hämäryyttä hiipivää

 Pienen pieni pöllönpää 

mustat silmät sirillään

nokkaa aukoo

väsyttää

 

Pienen pieni pöllönpää

oksallensa torkahtaa

unen huomaan turvaisaan

tuoksuun tulevan yön

tuoksuun tulevan yön

Aurinko sai varjonsa kuulta...

Niin se aurinko välillä katoaa, niin taivaalta kuin elämästäkin. Onneksi se on kuitenkin olemassa jossain ja pelkästään tieto sen olemassaolosta helpottaa. Viime viikolla aurinko oli kuun varjossa ja ilmiö oli näkyvillä täälläkin päin suomea. Toivottavasti kukaan ei katsonut ilman asiaankuuluvia suojavarusteita... Löysin netistä hienon Färsaarelaisyhtyeen Hamferdin videon, joka on kuvattu auringonpimennyksen aikana. Färsaarillahan toi pimennys oli täydellinen tai ainakin melkein.

Revontulia

Viime tiistaina töistä päästyäni eli kymmeneltä iltavuorosta, olin jo hieman varautunut katsomaan taivaalle. Radiossa oli tullut informaatiota mahdollisesti Etelä-Suomea myöten näkyvistä hienoista revontulista.  Jo vain!! Taivaalla näkyi jo kotimatkalla melkein kaikenväristä loimotusta. Kotiin päästyäni äkkiä kamera jalustalle ja pihalle näppäilemään...

 Ensin näkyi vähän punerrusta ja vihreää...

sitten vähän kirkkaampaa vihreää..

Ja vähitellen hiipuviä sävyjä. Lopuksi revontulet näyttivät lähinnä siniharmailta ja saatoin siirtyä unten maille ;).

Kerron seuraavassa erään piirustukseni etenemisestä... Olen kaiken muun piirtämisen ja maalamisen ohella tehnyt useamman vuoden ajan mielikuvituksen tuottamia, sanoisinko ns. terapiakuvia. Niissä on usein olentoja joita voisi pitää mystishenkisinä. Vaikutteita olen varmaan saanut kauhuelokuvista, legendaarisesta 80- ja 90-luvun levynkansitaiteesta (ainakin metalligenren) ja sarjakuvista. Joskus käy niin, että näen unessa jonkin hahmon, joka jää mieleen ja pääsee sitä kautta luonnosvihkoon.Tai sitten hahmo vaan syntyy niitä näitä riipustellessa. Tai sitten...

Seuraavassa syntyy yksi  kuvista.

Inspiraatio heräsi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin polttopuusta eli klapista. Puukorissa nyt sattui olemaan puun pala, jolla oli selvästi silmä, sarvet ja nokka. Tein siitä nopean luonnoksen ja jätin asian hautumaan.

Monesti noiden hahmojen lopulliseen muotoon saamiseen menee aikaa pitkäänkin ja laatikossa on monta keskeneräistä työtä. Tämä vaan jotenkin halusi tulla maailmaan nopsasti. Piirsin hahmon A3 paperille ja aloin hahmotella kuvaan muutakin.

Kuten jo tästä voi huomata, haluan liittää näihin olentoihin usein elementtejä todellisista asioista ja tässä kuvassa ne ovat hahmon kädet. Oikean käden tilalla on suursukeltajan toukka ja vasen käsi muodostuu tammihärän leuoista. Tässä vaiheessa kuvan ilmapiiri haiskahti vielä synkähköltä...

Punainen kroppa ja vihreä silmä sekä tausta. Käsistä tein tollaset violetinsävyiset. 

Tässä viimein valmis kuva. Lopputuloksena täytyy todeta synkkyyden häipyneen ton vihreän taustan ansiosta. Ehkä toisaalta olisin halunnut siihen lievää apokalyptisyyttä enemmän, mutta olkoon.

Lopuksi vielä yksi versio kuvankäsittelyohjelmalla käsitellystä kuvasta.

Piirtämiseen käytin Derwentin colorsoft-kyniä ja varjostusten tekemiseen Monolithin täyslyijykynää. Ai niin, kuva on nimeltään "Dytiscus lucanus cervus diabolicus".

Huurrepuita

Aika vahvasti alkaa tää blogi suuntautua valokuvauksen suuntaan, tämäkin päivitys koskee kyseistä alaa. Tänään aamulla yli 20 astetta pakkasta ja puut aivan valtavan upeassa kuurassa. Niinpä kamera föliin ja pienelle kuvausreissulle. Tällaisia aamuja ei talveen välttämättä montaa osu että, a) olosuhteet ovat kohdallaan ja b) on aikaa harrastaa.

Aurinko nousee Köyliönjärvellä

Eilisaamuna pitkästä aikaa näytti taivaanranta sellaiselta, että aurinko pilkistäisi. Lähdin reippaasti pyöräillen Köyliönjärven rantaan ja suuntasin Kirkkosaaren eteläkärkeen. Merikotka pelästyi rantapuista lentoon ja itse huomasin olevani reilu puoli tuntia etuajassa. Kannattais katsoa se auringon nousun aika vaik jostain... No, kuvia onneks syntyi ja hienoja valoja taivaanrannalle ilmestyikin. Kotiin palatessa näin vielä talvisaikaan harvalukuisen kulorastaan, lisäksi hukkasin kameran etsimen ympärillä olleen kumisuojuksen, pah!!

Tänä aamuna sama kuvio toistui, onneksi ilman kaluston hukkaamisia. Kuvauspaikaksi valitsin Kirkkosaaren länsipuolella olevan Polsun salmen. Kuten kuvista näkee, osa järvestä on jo jäässä ja tulevina päivinä Köyliönjärvelle varmaan ilmestyvät jo ensimmäiset pilkkijät?